Rikkaan rujoa runoutta rantakaupungista – Mestauskalliolta mereltä

Mestauskalliolle merelle. Kuva: Jamita Lehtosaari

Toisen runokokoelmansa julkaissut Jenni Grönqvist piti tunnelmalliset kirjanjulkkarit kotikaupungissaan Rovaniemellä. Kokoelma piirtää lukijan silmien eteen pienen kalanhajuisen kaupungin ahtaan tunnelman ja runoilijan omakohtaisen kivuliaan kotiseutusuhteen.  Rujo ja kieleltään rikas kokoelma on ruotoineen ja sattumineen häkellyttävä keitos, joka kestää monta lämmityskertaa.

 

Rovaniemen kirjanjulkistajien kantapaikaksi kehkeytynyt Musta Kissa keräsi aurinkoisena toukokuun iltana Jennin runojulkkareihin kulttuurikuppilallisen väkeä, joka paloi halusta saada kuulla runoja upouudesta kokoelmasta Mestauskalliolta, mereltä – runoja rantakaupungille (Väyläkirjat, 2019). Pohjoinen kustantamo Väyläkirjat julkaisi edeltävässä kuussa toisenkin rovaniemeläisrunoilijan kokoelman, Pälvi Puron teoksen Kompromissinkestävä.

Kokoelma on Jennin toinen, ensimmäisen eroteemaisen Terminen talvi – nurinperinsuruja, hanaelämänvettä (BoD 2017) hän julkaisi palvelukustanteena.

Kokoelman esipuheeksi lainattu teksti antaa vihjeitä kokoelman tematiikasta: pikkukaupungin vihaisesta sisäänpäinlämpiävyydestä, jonka turvin muukalaiset mestataan – tavalla tai toisella. Menneisyyden haamuja lepattaa kokoelman sivuilla kahdessa aikatasossa: kertojan nuoruudessa ja punavankien aikakaudella.

 

Raahessa on kaupunginosa nimeltä Mestauskallio. Paikan nimeen liittyy tarina Suuren Pohjan sodan (1700-1721) venäläismiehityksen aikaiseen isovihaan. Kerrotaan, että muuan raahelaisneito olisi rakastunut palavasti valloitusarmeijan sotilaaseen. Naisen kohtalo oli julma – hänet mestattiin.

 

 

Paikan voima kuristaa unelmat

 

Kokoelma jakaantuu kuuteen osaan, joista ensimmäinen on saanut nimen Meriajokas. Avausruno johdattaa lukijan suomalaisuuden mielenmaisemaan.  Suomeen, jossa istutaan junissa hiljaa eikä vieruskaveriin katsota.

Vaikka runoissa riipiivät tunteet vetävät meriajokkaan lailla  pimeisiin pohjamutiin, on tekstissä myös ilahduttavaa huumoria ja sopivan vinoa katsetta.

mummo saa sihinäjuomaa, nauraa, / jonkun mummo se varmaan on, reunoilta rutistellun näköinen, / kynsistä kähärä, puissa roikkunut, köysiä vedellyt, rakkaansa / haudannut

(ote runosta Tämä kaupunki kesällä)

Jennin omintakeisuus näkyy verbien luovassa käytössä ja raikkaiden teonsanojen lanseeraamisessa.

Itse lukijana viihdyin loistavasti harvoin käytettyjen ja uuskummien verbien ristiaallokossa:

 

Mestauskalliolta merelle

 

Synnyinkaupungissa tuulee

 

Tuuli toistuu monessa runossa. Se on yleensä vastatuulta, kylmää ja armotonta joka jäädyttää unelmat sijoilleen:

…tuuli sotii, käy kohti, käskee olla luja, piirtää poskille rännit, repii / ihoa kuin virsikirjaa /

(ote runosta Lokkien ranta)

ja

…tuuli pukee lapsille sukat, sotkee otsille nostetut ajatukset siitä mikä on / kaunista tai hyvää, /

(ote runosta Melkein kuin ei tuulisi)

Kokoelman osasta Ulappa löytyy paljon tuulta – merta, kylmyyttä. Luontoa, joka ilmentää myös ihmisten luonnetta.

Rautaruukin elossa pitämän tehdaskaupungin julmuutta käsittelevästä osasta Tehdas Jenni paljastaa  löytyvän myös Sen Henkilökohtaisimman Runon, Kehno.

Jenni Grönqvist. Kuva: Jamita Lehtosaari
Jenni Grönqvist. Kuva: Jamita Lehtosaari

Lavarunoilijat lautella

 

Julkkarivieraita hemmoteltiin myös lavarunoesityksiltä. Vaikka Jenni ei ole kirjoittanut runojaan varsinaisesti lavalle, saivat esiintyjät runot soimaan ja rytmittymään aivan kuin ne  olisivat olleet lavalle alunperinkin tuotettuja.

Vuoden 2018 Lapin Poetry Slam -aluekarsinnan voittaja Tiina Qvist tulkitsi runoja varmalla otteella.

Tiina Qvist. Kuva: Jamita Lehtosaari
Tiina Qvist. Kuva: Jamita Lehtosaari

 

Toisena lava-artistina lauteille noussut Niki Saarinen debytoi Lapin alueen 2019 Poetry Slam -aluekarsinnoissa.

Niki Saarinen. Kuva: Jamita Lehtosaari
Niki Saarinen. Kuva: Jamita Lehtosaari

 

Ei mistään kotoisin

 

Kokoelman viimeisen runon voisi kai tulkita olevan kuin loppuun jätetty alkusysäys kokoelmalle. Jenni – kuten varmaan monet muutkin pienten punaisten tehdaskaupunkien kasvatit – on tuntenut hahmotonta häpeää synnyinkaupungistaan. Ja vastannut kyselyihin “mistäpäin olet?” milloin mitäkin.

 

Kysyttiin mistä tulen / silmät kivinä  / vastasin / en mistään. 

eimistään on paikka           paikkakunta / se voisi olla siellä     täällä    sisällämme / rautana      raajojemme    kärjissä / elää kuin lapsi vartomatta, kysymättä / kerälle kieputtuneena luulon kaltaisena / kohdassa, josta sikiää vastaus kysymykseen  /

mistä?

 

Ainakin Jenni on voittanut pelkonsa, ja kaikki tiedämme viimeistään nyt, mistä hän on kotoisin 🙂

Runokokoelma on ehdottomasti lukemisen, makustelun ja fiilistelyn arvoinen.

Ulkoasussa pisti silmään muutama asia, kuten etukannen kuvan suttuisuus, takakannen tilaavievä taittoasu ja sisäsivujen tarkkuusvirheet otsikoiden asetteluissa.  Myös esinimilehdeltä puuttui oleellisia tietoja kuten copyright, painopaikka ja painovuosi.

Onnittelut itse runoilijalle taiten kokoonkeitetystä kalasopasta!

 

Oletko sinä kiinnostunut runojen kirjoittamisesta? Aloita vaikka tästä!

 

Runo-opas aloittelijalle
TILAA TÄSTÄ: ‘Pöytälaatikosta päivänvaloon – 7 päivän runokurssi aloittelevalle runoiijalle

 

Kurkkaa myös alkavat kirjoituskurssit www.kirjoitaparemmin.fi / alkavat kurssit

Joko olet mukana maksuttomalla jatkuvalla luovan Kirjoita paremmin -luovan kirjoittamisen sähköpostikurssilla? Ellet, hyppää mukaan kasvavaan joukkoon!

Kirjoita paremmin – maksuton jatkuva sähköpostikurssi

Terveisin Anne

kirjoittajaohjaaja, tietokirjailija, indiejulkaisija

www.akkustannus.com

www.kirjoitaparemmin.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *