Näkökulma ja kertoja – kuka tarinassasi puhuu?

Kuka tarinassasi puhuu? Näkökulma ja kertojaratkaisu on aina kirjoittajan oma valinta, mutta entä jos kokeilisit jotain uutta? Helpointa monelle on kirjoittaa tarinaa minä-muodossa tai näyttää maailmaa lukijalle päähenkilön silmin kolmannessa persoonassa. Usein ahkerassa käytössä on myös kaikkitietävä kertoja. Mutta miten kertojaratkaisut eroavat toisistaan, millaisia mahdollisuuksia ylipäätään on ja miten niiden käyttöä voisi harjoitella? Lue tämä artikkeli, opi lisää ja kirjoita paremmin!

 

 

 

Näkökulmakertojan valinnassa on useampia vaihtoehtoja kuin ehkä äkkiseltään tulee ajatelleeksi. Minäkertoja ja yksikön kolmas eli hän-kertoja ovat ne yleisimmät, mutta käytössäsi on monta muutakin vaihtoehtoa – ja lisäksi mahdollisuus käyttää vaihdellen eri näkökulmia.

 

Näkökulma ja kertoja – mikä on näkökulma ja kuka puhuu?

Tarinassa on aina kertoja. Kertoja kertoo tarinaa mutta mistä näkökulmasta tarinaa kerrotaan?
Näkökulma viittaa näköhavaintoon – kenen silmin tilannetta eletään ja kuvataan?

 

Kertojavaihtoehtoja

  • minäkertoja
  • kolmas persoona – fokalisaatio, kerronta suodattuu tietyn henkilön silmin / tajunnan läpi
  • raportoiva ulkopuolinen kertoja
  • kaikkitietävä havannoija, jumalkertoja
  • mysteerikertoja
  • lapsi
  • eläin, yleinen saduissa

Nämä ovat harvinaisempia ja syystä, sen verran haastavia ovat. Niinpä keräsin sinulle tähän myös esimerkit – kirjat löytyvät kirjastostasi!

  • lukija, pirstaleinen kollaasi (kirjatärppi: Antti Salminen, Lomonosovin moottori)
  • useita näkökulmia, näkökulman vaihdokset (kirjatärppi: Jari Tervo, Pyhiesi yhteyteen)
  • sinä (kirjatärppi: Mikko Rimminen, Jos se näyttää siltä)
  • me (kirjatärppi: Jeffrey Eugenides, Virgin suicides – kauniina kuolleet)

 

Kertoja kaivautuu ihon sisään tai katselee lintuperspektiivistä

Kun kerrot tarinaa siten, että päähenkilösi on hän-muodossa, voit valita, miten lähelle henkilöä lukijan päästät. Voit havannoida tapahtumia ulkoa tai sisältä käsin.

 

Ulkoa käsin havainnointi liittyy ulkonaisiin piirteisiin, eleisiin, käyttäytymiseen.

Ajatuksen tasolla ja esimerkein kutakuinkin näin:

  • ”näytti siltä, kuin…”
  • ”ilmeisesti hän…”
  • ”nähtävästi…”
  • ”hän oli pukeutunut kaapuun, joka välkehti yössä”
  • ”hänen suunsa mutristui”

 

Sisältä käsin havannointi tarkoittaa kirjoittajan tunkeutumista henkilön nahkoihin, tunteisiin ja ajatuksiin:

  • ”hän ajatteli, että…”
  • ”hän tunsi hikikarpaloiden kihoavan niskaan”
  • ”hän näki vain loittonevan selän ja pakokauhu tarrasi sisuksiin…”
  • ”hän tajusi, että ainoa vaihtoehto olisi…”
  • ”hänen suutaan kuivasi ja painava möykky jysähti hänen vatsanpohjaansa…”

k

Kaikkitietävä kertoja vai ulkopuolinen raportoija

Kertojaa tarvitaan tarinassa monessakin kohtaa. Aina ei ole järkevää laittaa päähenkilö selittämään, miltä miljöö näyttää tai millainen sää on. Siihen voit hyödyntää kertojaa, joka näyttää asiat lukijalle.

Eroja tässäkin on, jumalkertoja on kaikkivoipaisempi kuin ulkopuolinen raportoija:

 

Jumalkertoja eli kaikkitietävä on olevainen, joka tietää kaikesta kaiken. Se osaa kertoa kaikkien ajatukset, pimeimmät salaisuudet ja yksityisimmät haaveet, se tietää mihin kellonaikaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon ja miltä Pariisi näyttää vuonna 3015.

Ulkopuolinen raportoija on kuin urheiluselostaja. Hän kertoo vain sen, minkä näkee.

 

 

Sinun vuorosi  – tee kirjoitusharjoitus

näkökulma ja kertoja

 

Mitä uutta tulossa?

Olet varmaan kirjoittanut aiemmin jonkin tarinan, ehkä novellin, sadun tai alkua omaan kirjaan. Ota esille mikä tahansa sivu. Muuta kertojaratkaisua! Kokeile näitä ja huomaa, miten teksti muuttuu!

  • muuta hän-muoto minä-muotoon
  • muuta minä-muoto sinä-muotoon
  • jos olet käyttänyt ulkopuolista raportoijaa, lisää kuvailuun kaikkitietävän jumalkertojan tietämystä, jota raportoiva kertoja ei voi mitenkään tietää

 

Haluatko oppia lisää? Sukella Kirjoittajan AarreAittaan tai lue lisää aiheeseen liittyen

Kirjoituskurssit – kirjoittajan AarreAitta

 

Kirjoita kommentti