Maaginen realismi – Pelletaivas kurottaa toiseen ulottuvuuteen

Luulin aina, etten koskaan kirjoittaisi ainakaan mitään fantasiaa. Tosin kahden satukirjan ja yhden antologiasadun jälkeen tajusin juuri tehneeni niin. Satukirjojen ohessa mielessäni muhi nuortenkirja – idea sai alkunsa, kun plarasin vanhoja päiväkirjojani ja päätin naputella ne puhtaaksi kaunokirjallisista koukeroista pilven suojiin. Lopulta monta maailmaa kohtasi ja nuorten kirjasta sukeutuikin YA-genren maaginen realismi Pelletaivas. Miten näin pääsi käymään ja mitä maaginen realismi on? Lue tarinani tästä artikkelista!

Basam Books tarttui Pelletaivaaseen nopeasti, saatavilla kirjastoista ja kustantajan verkkokaupasta

 

Spekulatiivinen fiktio kattaa kaikki fantasian lajit – myös maagisen realismin

Fantasia on fiktion laji, jossa kirjoitettu maailma poikkeaa reaalimaailmasta ja niistä kokemuksista, jotka ovat meille arkielämässä tuttuja.

Samaan ryhmään fantasia-ja tieteiskirjallisuuden kanssa luetaan kauhukirjallisuus, joka voi pohjautua myös reaalimaailmaan tapahtumiin. Meillä suomalaisillakin on oma kauhukirjailja, Marko Hautala, joka kirjoittaa psykologista kauhua. Häntä onkin tituleerattu Suomen Stephen Kingiksi.

Maaginen realismi tarkoittaa kirjallisuudenlajia, jossa muuten realistiseen kerrontaan sekoitetaan yliluonnollisia aineksia. Tästä lukuvinkkinä mainio Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys (Siltala, 2020).

Olen blogannut fantasia -aiheesta aiemmin, voit lukea artikkelin täältä:

 

Fantasian kirjoittaminen – luo oma maailmasi

 

Päiväkirjat idean ituna – jatkojalostus kirjoituskursseilla

Pelletaivaassa ei ole paljoakaan jäljellä päiväkirjoistani. Näin kirjoittamisen prosessissa usein käy – alkulähde kutistuu, tiivistyy ja kehittyy kirjoitusprosessin edetessä. Siellä jossain ne nuoren ihmisen kokemukset kuitenkin ovat, vähintään pohjavireenä ja pieninä palasina henkilöhahmoissa.

Päiväkirjamerkinnät olivat läppärin kansiossa, kun otin ne mukaani Sodankylän kirjoituskurssille kesällä 2017. Ohjaajana lapsille ja nuorille kirjoittamisen ryhmässä oli kirjailija Tittamari Marttinen ja olin intoa piukassa.

Edellisenä kesänä  Sodiksessa olin työstänyt satukirjaa Keltanuttuinen Tonttu ja Seitakiven salaisuus Siri Kolun ammattimaisessa huomassa. Muistan, miten tuijotin taululta hänen piirtämäänsä Sankarin matkaa ja koin valaistumisen. No nyt ollaan oikean äärellä!

 

Päähenkilö piinapenkissä – nappaa tärppi talteen!

Tittamarin kurssilla pääsin piinapenkkiin – tuoli muiden kurssilaisten keskelle ja sitten oli vain pakko vastata kurssikavereiden tivauksiin:

  • Mikä päähenkilön nimi on? Miksi se on sellainen?
  • Mikä on hänen lempiruokansa?
  • Onko hänellä sisaruksia?
  • Mikä on hänen salaisuutensa?
  • ja sitä rataa

 

Painetta lisäsi rajoitettu aika ja nopeaan tahtiin esitetyt kysymykset – siksi se olikin niin tehokasta!

 

Kannattaa kokeilla henkilöhahmojen kehittämisessä tuota hauskaa seurapeliä 😊 voit pelata myös kirjoittajakaverin kanssa kahdestaan!

 

Kurssilta lähdin vakaana aikomuksenani kirjoittaa realistinen nuortenkirja Iinu ykköstyttö.

 

Luovan kirjoittamisen opinnoissa Iinu kasvoi ja jotain tapahtui

Kävin itse luovan kirjoittamisen arvosanaopintoja – perus- ja aineopintoja – niinä vuosina, kun kirjoitin Iinua. Kirjoitin kaikissa luovan kirjoittamisen opintojen teksteissä Iinusta. Olipa kyseessä draama, proosa, lyriikka tai tietokirjoittaminen.

Jotain kummallista siihen päähenkilöön liittyi. Muut kirjani valmistuivat samaan aikaan tuttuun tyyliin vauhdilla, ripeästi ja hallitusti oppimani konseptin avulla.

Iinu oli kirjoittaessa kasvanut jo abi-ikäiseksi ja lajiksi oli valikoitunut YA (young adult, nuoret aikuiset).

Lopulta olin lopen kyllästynyt koko Iinuun ja hänen parhaaseen ystäväänsä Millaan. Muistan kun tuijotin aineopintojen seminaarissa paperia ja mietin mitä tähän harjoitukseen jaksan Iinusta enää kirjoittaa. Tarinan perusjuoni toimi, nimi oli muuttunut muotoon Pellekesä, mutta jotain puuttui.

Sitten Milla kuoli.

 

Maaginen realismi nosti tarinan toiseen ulottuvuuteen

Kun kirjoitin ensimmäisen Millan lauseen tuonpuoleisesta – niin kummalliselta kuin se kuulostaakin –  tiesin mistä puhuin.

Milla elvytti käsikirjoituksen ja se alkoi jälleen hengittää.

Vein tekstin vielä kertaalleen Sodikseen kesällä 2019, sillä kertaa fantasiakirjoittamisen kurssille.

Syntyi Pelletaivas.

Halusin jakaa tämän tarinan kanssasi luodakseni uskoa siihen, että kirjoittaminen todellakin on prosessi.

Joskus – ja minulla useimmiten –  kässäri syntyy rivakasti ja hallitusti. Jos kaipaat ryhtiä kirjoittamiseen, suosittelen lämpimästi kurssia siihen vaivaan.

Joskus teos vain ottaa aikansa. Iinu kasvoi esiteinistä abiksi kuudessa vuodessa – eli saman verran se otti aikaa kuin todellisessakin elämässä. Lisäksi genren vaihdos vaati yhden hengen kuoleman.

Ehkä kirjojen synnyllekin on olemassa jokin toinen ulottuvuus? Ehkä se on maagista realismia?

 

Mene ja tiedä, lue Pelletaivas ja ota selvää 😊

 

Kirjabloggarin arvio

Kirjabloggarin kommentti, lue koko artikkeli Lukihäirikkö blogista

Pelletaivas kuvaa luonnollisesti ja tarkasti nuorten naisten ajatusmaailmoja ja tavoittaa kasvutarinan vaiheet. Parasta teoksessa ovat Millan ajatukset edesmenneenä ihmishahmona. Mielestäni hänen kauttaan Lukkarila on  kauniisti ja viisaasti kuvannut ihmiselon perimmäisiä kysymyksiä. Välitämmekö toisistamme? Mikä lopulta on tärkeää?

Iinun ajatusten kautta kohtaamme kysymykset  naiseudesta ja seksuaalisuudesta,  maailmantuskasta ja uskonnoista. Mikä meitä auttaa ja lohduttaa?

Kirjan takakannessa teos luokitellaan ns young adults- kirjallisuuteen, mutta teos sopii vallan mainiosti aikuisillekin lukijoille.  – Mörri Seppälä, Lukihäirikkö -blogi

 

Kaikki kirjoittamani kirjat löytyvät AK Kustannuksen Kaupasta.

 

Haluatko oppia lisää luovasta kirjoittamisesta?

Sukella Kirjoittajan AarreAittaan tai lue lisää aiheeseen liittyen

Kirjoituskurssit – kirjoittajan AarreAitta

Kirjoita kommentti