Näin syntyi näytelmä – case: Kätteni kautta armaani

Kätteni kautta armaani

Kätteni kautta armaani on kaksinäytöksinen romanttinen rikosnäytelmä poromiehen kuolemasta, kuoleman syyn tutkinnasta ja sitä seuranneista tapahtumista. Teos haastaa lukijan pohtimaan eutanasian oikeutusta silloin, kun rakkain kärsii ja kivusta on vain yksi ulospääsy.

Miten teksti sai alkunsa ja miten Erkistä tuli näytelmäkirjailija? Kerromme nyt tämän näytelmäkäsikirjoituksen syntytarinan.

 

Rovaniemeläisen Erkki Kailan kirjoitusharrastus alkoi todenteolla, kun hän ilmoittautui elämänsä ensimmäiselle kirjoituskurssille vuonna 2008. Kyseessä oli perinteikäs Revontuliopiston ja Lapin Kirjallisuusseuran yhteinen voimanponnistus Sodankylän kirjoituskurssi, tuttavallisemmin Sodis.

Kirjoituskurssi sytytti kirjoittamisen kipinän ja Erkki liittyi kurssin innoittamana Lapin Kirjallisuusseuran jäseneksi.

 

” Tämä kaunokirjallinen urani on täysin kirjallisuusseuratoiminnan ansiota: olen julkaissut  aiemmin runokokoelman ja nyt näytelmäkäsikirjoituksen.”  – Erkki Kaila

 

Erkki oli kirjoitellut japanilaistyylisiä haikuja pöytälaatikkoon jo ennen kurssia 1990 – luvun loppupuolella, myöhemmin hän siirtyi vapaaseen mittaan.  Kurssien koulimana Erkki julkaisi vuonna 2012 omakustanteena runokokoelman Aikamatkoja Katmandusta, jota on esitetty jo neljä kertaa multimediaesityksenä erinäisillä kulttuurinäyttämöillä.

Erkki loihti kokoelmastaan multimediataideteoksen yhdistelemällä maalaamiaan akvarelleja  äänitettyihin runoihin, kokonaisuus syntyi ilmaisella Gimp graphic image manipulation programme – ohjelmalla.

 

Käänteentekevä Sodiksen draamakurssi

Ensimmäisen kesän 2009 jälkeen Erkki oli tuttu oppilas Sodiksen kursseilla. Monet kesät vierähtivät lyriikan kursseilla, vuoroin Riina Katajavuoren, Tommi Parkon ja Kristiina Wallinin opissa. Näiden kesien tuloksena syntyi ensimmäinen runokokoelma Aikamatkoja Katmandusta. 

Draamaa Erkki on opiskellut Juha Hurmeen johdolla.

Kesän 2016 draamakurssilla muutama kurssilainen innostui jatkamaan kirjoittamista draamaryhmässä. Toiminta käynnistettiin heti syksyllä, ja ryhmään jäi kaikkiaan kuusi innokasta draaman ystävää ympäri Suomen, jotka kokoontuvat edelleenkin aktiivisesti Skypen välityksellä.

Draamaryhmän toiminnan käynnistyssyksy oli Erkille kiireinen. Ryhmän deadline painoi päälle, eikä Erkki ollut saanut mitään tekstiä valmiiksi. Mökkireissulta mieleen olivat jääneet tienpientareelle väsätyt olkinuket. Erkki siirsi nuket draamatekstiin ryhmän pyöriteltäväksi.

Kätteni kautta armaani -näytelmä

otteita kohtauksesta:

MAIJA

Ja yhen panin housut kintuissa penkalle kyykylleen, ko sitä tehessä rupes niin naurattamaan. Rautalangalla siitäki tuli ihan elävän näkönen!

VOITTO

Ja pyörän.

MAIJA

Nii sitte ku innostuin oikein, niin sille viimeselle laitoin kresentin jalkovälliin, mustan laukun sivulle ja sen käjen postilaatikkoon. Seiskan sijoin kouraan, niin että kansikuva ja numero näky tielle asti.

 

Draamaryhmän palaute innosti kirjoittamaan

Vertaisporukan palaute Erkin toimittamasta kohtauksesta (joka toki oli pidempi ja toisenlainen kuin pieni pätkä yllä) sai niin hyvää palautetta, että Erkki alkoi kirjoittamaan kohtaus kohtaukselta ryhmään Maijasta. Eipä aikaakaan kun Maijan henkilö alkoi elämään.

Elävän henkilön lisäksi näytelmään piti saada jännitettä, joten Erkki päätti tappaa Taiston, Maijan miehen. Näin näytelmäkäsikirjoitukseen alkoi kehittyä rikoksen – ja vieläpä täydellisen rikoksen – tematiikka. Erkkiä myös ohjasi ajatus kirjoittaa eutanasiasta.

Erkki kirjoitti ryhmään yhden kohtauksen kuukaudessa, ja kun tahti kiihtyi, syntyi kohtauksia pari kolmekin kuukaudessa.

 

”Ryhmän antaman palaute vaikutti ratkaisevasti siihen, että harrastepiiristä jalostui kaksinäytöksinen näytelmäkäsikirjoitus.”

 

Kun käsikirjoitus oli kertaalleen kirjoitettu, pyysi Erkki palautetta teatterinilmaisuohjaaja Tuula Väisäseltä.  Tuula ehdotti, että Erkin käsikirjoitus otettaisiin hänen vetämän ohjaajakurssin materiaaliksi oppilaiden viimeiseen kurssipäivään.

Ohjaajakurssilaisten ja ammattinäyttelijän käsittelystä Erkki sai vielä lisäevästystä tekstiin ja muutamien muutosten jälkeen käsikirjoitus oli valmis.

Mutta mitä tehdä valmiilla näytelmäkäsikirjoituksella?

No aloitetaan julkaisemisella!

 

Haluatko kirjoittaa ja julkaista oman näytelmän? Viisi vinkkiä aloittelijalle

Näytelmäkäsikirjoituksen julkaiseminen ei ole sen vaikeampaa kuin minkä tahansa kirjan julkaiseminen omakustanteena. Jos kirjan julkaiseminen, myynti ja markkinointi ei ole tuttua, poimi talteen nämä 10 vinkkiä.

Itse luomisprosessissa kannattaa ottaa muutamasta neuvosta vaari:

  1. luo uskottavat henkilöhahmot – ne ovat kaiken a ja o hyvän juonen lisäksi. Henkilö lähtee elämään ja viemään tarinaa, kun se on rakennettu riittävän uskottavasti. Asiaa voi opetella, lue lisää tästä artikkelista ja nappaa vinkit talteen!

2. muista kirjoittaa preesensissä, opettele kirjoittamaan parenteesit ja muista kirjoittaa teksti oikeaan muotoon. Lainaa kirjastosta näytelmiä ja ota mallia.

3. opettele draamakirjoittamisen lainalaisuudet ja perusteet, kerää pienryhmä ja aloittakaa säännölliset tapaamiset omien draamatekstien ja palautteenannin merkeissa. Ja hae oppia parhailta – mene vaikka kurssille!  

4. ota huomioon näyttämön vaikutus ajanhallintaan ja siirtymiin. Näytelmässä ei useimmiten voi olla kovin isoa liutaa näyttelijöitä  – kirjoita siis vain muutama hahmo, joiden varaan tarina rakentuu! 

5. kypsytä tekstiä rauhassa – aika on paras ohjaaja useimmiten.

 

Kun näytelmäsi on valmis, julkaise se kirjana ja e-kirjana! Muistathan painattaa sidotun version riittävän pienikokoisena, jotta se toimii hyvin harjoituksissa näyttämöllä. Lähesty sitten tuttua harrasteteatteriohjaajaa, näytelmäryhmää, paikkakunnan teatteria tai tarjoa käsikirjoitustasi Yle Draamaan.

Onnea matkaan!

PS: Tilaa omaksesi Kätteni kautta armaani sidottuna tai e-kirjana!

 

Haluatko kirjoittaa paremmin? Liity maksuttomalle jatkuvalle sähköpostikurssille!

Kirjoititpa näytelmiä,romaania, runoja, novelleja tai vain pieniä tarinoita omaksi huviksi, niin aina kannattaa opetella kirjoittamaan paremmin.

Tervetuloa mukaan kasvavaan joukkoon!

Kirjoita paremmin – maksuton jatkuva sähköpostikurssi

Draamaterveisin 

Anne Lukkarila

tietokirjailija, kirjoittajaohjaaja ja indiejulkaisija 

Näin syntyi kirja jota ei kirjoitettu

Keltanuttuinen Tonttu

Kun kääntelin käsissäni satukirjaa Keltanuttuisesta Tontusta, tajusin, ettei sitä ollut kirjoitettu lainkaan.

No, viimeistelyvaiheessa toki tarina täytyi saada tekstiksi, jotta se saatiin kirjaksi, mutta muuten tarina syntyi viikossa tiimityönä draaman keinoin.

 

Tarina Keltanuttuisesta Tontusta syntyi osana matkailukohteen kehittämisprojektia. Hullu Poro Oy ja sen yrittäjä-omistaja Päivikki Palosaari halusi kehittää Taivaanvalkeiden kohteesta uudentyyppisen, erilaisen kohteen.

Teemaksi valikoitui alueen historiasta, perinteestä ja tarustosta kumpuavat myytit ja tarinat. Osana TEKES-hanketta käynnistettiin kehityspolku tarinan kirkastamiseksi. Tiedettiin, että tontut ja maahiset tulevat olemaan tärkeässä osassa, mutta tarvittiin vielä ydintarina.

Tarina syntyi työpajoissa

Ydintarinan laadun varmistamiseksi työn ohjaajiksi haettiin alan parhaimmistoa. Brittiläinen dramaturgian professori Allan Owens ja Susinnon  asiantuntija, filosofian tohtori Anne Pässilä ottivat ohjat yhden syksyisen viikon ajaksi Taivaanvalkeissa vuonna 2015. Hullu Poron henkilökunnasta koottiin luova tiimi, jonka tehtävänä oli työstää tarinaa dramaturgien ohjauksessa.

Allanin ja Annen ohjauksessa luova tiimi kehitteli henkilöitä, tarinaa, sen juonenkäänteitä ja huippukohtia. Ei sopinut myöskään unohtaa sankarin vastoinkäymisiä ja niistä selviytymistä. Tarinaan haettiin myös syvyyttä, metatason opetusta. Se löytyikin.

 

Löydä sisäinen tonttusi

Tarina kehittyi ja syveni päivä päivältä. Välillä käytiin kävelemässä Taivaanvalkeiden metsäpoluilla hakemassa inspiraatiota.

Keltanuttuisen Tontun tarina
Metsäretkellä hakemassa inspiraatiota. Kuvassa Anne Pässilä, Allan Owens ja Hullu Poron luovan tiimin jäseniä

 

Välillä rakenneltiin ryhmissä eri materiaaleista majoja, sellaisia, joissa kuvittelimme tonttujen ja maahisten asustavan.

Keltanuttuisen Tontun tarina
Syntymässä tonttujen ja maahisten asumuksia

 

Anne Pässilä piirsi jokaisena päivänä tarinaa suurelle, pitkälle paperille. Päivä päivältä tarina, sen henkilöt ja juonenmutkat piirtyivät silmiemme eteen värikkäinä piirroksina. Iltaisin Allan saneli sanelulaitteelleen sen päivän tarinan pätkän.

 

Viikon aikana rakentui tarinan draaman kaari, sadun päähenkilöt, juoni, seikkailu ja sen ratkaisu sekä se Suuri Opetus jota haettiin. Taivaanvalkeista sukeutuisi Tonttulan Elämyskylä, jonne ihmiset saisivat tulla löytämään luonnon, tonttujen ja maahisten valtakunnan ja sen tärkeimmän, oman Sisäisen Tonttunsa.

 

Viikon aikana syntynyt tarina purettiin äänitteestä ensin englanniksi tekstiksi käsikirjoitusmuotoon. Sen jälkeen se suomennettiin. Kun suomenkielinen käsikirjoitus oli halutussa mallissa, lähti käsikirjoitus käännettäväksi. Satukirja julkaisiin 7 eri kielellä – tulihan se myyntiin yhteen Suomen kansainvälisimmistä matkailukeskuksita, Leville.

 

Keltanuttuisen Tontun seikkailut jatkuvat

Keltanttuisen Tontun tarinan ympärille on nyt rakentunut kokonainen elämyskylä. Tutustu Tonttulan Elämyskylään tästä videosta, ellet pääse itse paikalle!

Jos haluat tietää, millainen on Keltanuttuisen Tontun tarina, pääset eteenpäin näistä linkeistä:

 

 

Jatkoseikkailu syntyi perinteisemmin

Jatkoseikkailu syntyi perinteisesti kirjoittamalla. Sen tapahtumat vievät sinut Tonttulan Elämyskylän salaisiin paikkoihin ja tutustut paremmin Tonttulan väkeen. Kirjan on kirjoittanut Anne Lukkarila ja kuvittanut Tiina Puljujärvi.

 

Keltanuttuinen Tonttu ja Seitakiven salaisuusKeltanuttuinen Tonttu ja Seitakiven salaisuus
Jatko-osa Keltanuttuinen Tonttu ja Seitakiven salaisuus kirjoitettiin perinteisesti. Kirjan kirjoitti Anne Lukkarila ja kuvitti Tiina Puljujärvi.

 

Ote jatko-osasta Keltanuttuinen Tonttu ja Seitakiven salaisuus

 

Tonttutyttö seurasi niskat nyrjällään mahtavan Seitakiven avautumista ja odotti malttamattomana sen heräämistä puhumaan. Hetken hiljaisuuden päästä kivi virkkoi:

  –  Sinähän se oletkin, sinäpä tietenkin. Nyt on se päivä, jolloin aurinko siirtyy pois pohjoiselta taivaankannelta, ja Valittu saapuu luokseni tuhannen vuoden odotukseni jälkeen. Arvelinkin, että se olisi sinun seikkailusi.

Tonttutytön silmät rävähtivät apposen auki:

  –  Miten niin minä? Minähän tulen tänne miltei joka aamu. Ja mistä Valitusta sinä puhut?

   Kivi oli hiljaa. Keltanuttuinen Tonttu siirteli painoaan jalaltaan toiselle hermostuksissaan. Mutta hän tiesi että Seitakiveä ei saanut hoputtaa. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen kivi vastasi:

  –  Kuuntele tarkoin, kerron tämän vain tämän yhden kerran. Tonttujen ja maahisten esi-isät ovat asuneet näillä mailla tuhat rauhan vuotta. Nyt kun Tonttulan Piilo on avattu ihmiskunnalle, on paikalle tullut uusia kulkumiehiä, ihmisiä, jotka toimivat eri tavoin kuin täällä eläneet. Valitun tehtävänä on selvittää salaisuus, joka takaa tonttujen, maahisten ja ihmisten yhteiselon ja  seuraavankin tuhatvuotisen rauhan.  Se on nyt sinun tehtäväsi.

   Tarvitset siihen neuvokkuutta ja Tonttulan kylän viisi taikapaikkaa. Taikapaikoista löydät viisi voimatarinan, Luotteen, osaa. Tuo löytösi minulle niin tulkitsen Luotteen viestin teille. Sen jälkeen seuratkaa viisautta tarkoin ja vaalikaa sitä, jotta se ei koskaan unohtuisi. Etsimäsi löydät täältä kylästä. Aloita sieltä, missä ajatuksesi virtaa kaukaisiin maihin.

   Mutta muista, sinun täytyy suoriutua tehtävästäsi ennen kuin viimeinenkin kesään väsynyt lehti putoaa maahan.

Sitten kivi sulkeutui.

Keltanuttuinen Tonttu jäi seisomaan hölmistyneenä paikoilleen.

  –  Minunhan piti vain tulla kuulemaan Seitakiven tarinoita, kuten aina ennenkin, hän tuhahti.

   Ja nyt kivi sälytti hänelle jonkin tuhatvuotisen tehtävän. Tonttutyttö kurtisti kulmiaan. Hän tiesi, että kivi oli kaikista viisain. Se oli vieläpä viisaampi kuin kylän mahtavin tietäjä, Ämmi Tietäjätonttu. Siksi kiven sanat oli syytä ottaa tosissaan.

   Tonttutyttö istahti kannolle istumaan. Mustikanvarvut kutittivat nilkkoja, mutta hän tuskin huomasi niitä. Viisi vastausta ja viisi taikapaikkaa… Missä ajatus virtaa kaukaisiin maihin… Mikä se voisi olla? Sitten tonttutyttö keksi: 

  –  Sehän on ikioma valtaistuimeni, Karhutuoli, jonka Seilori-Seppä veisti minulle! Siellä unelmoin aina siitä, mikä minusta tulisi isona, ja minne kaikkialle matkustaisin.

   Mutta missä oli sen taika ja kuinka hän löytäisi etsimänsä vastauksen?


Tarinasta tuotteiksi

Millaisia tarinoita ja tuotteita Keltanuttuisesta Tontusta vielä syntyykään. Yksi suomalainen menestystarina kasvaa konseptiksi lujaa vauhtia. Lue koko tarina artikkelista

Tarina taipuu Tuotteiksi

PS: haluatko kuulla lisää Luovasta Kirjoittamisesta ja Luovasta Kustantamisesta? Kirjaudu AK Kustannuksen kuukausikirjeen tilaajaksi niin saat

  • tietoa uusimmista bloggauksista
  • tärppejä&työkaluja kirjoittamisen ja julkaisemisen tueksi
  • uutisia Luovan Kirjoittamisen ja Luovan Kustantamisen uusista tuulista
  • ennakkotietoa tulevista AK Kustannuksen palveluista, e-oppaista ja muusta tuotannosta
  • reiluja tarjouksia VAIN kuukausikirjeen tilaajille! Kurkkaa tämänhetkinen valikoima Kaupasta.

Kuukausikirjeen tilaaminen ei velvoita sinua mihinkään, ja voit kirjautua  helposti pois sähköpostilistalta milloin vain.

Tervetuloa – KIRJAUDU TÄSTÄ!

Anne Lukkarila

tietokirjailija ja pienkustantaja